16. viikko

Aamu oli kaunis; aurinko värjäsi taivasta vaaleanpunaiseksi jo ennen puoli kymmentä ja mittari näytti -23°. 

Sorvasella näytti kuitenkin olevan täysin tavallinen aamu. Tasainen lumikerros peitti jäätä. Jää ei ollut kovin paksu, ainakaan rannasta, sillä astuessani metrin verran rannasta jää alkoi narista uhkaavasti. Aivan rannan luo astuessani kenkäni upposi ohuen jään läpi hetkessä.

Muuten sää oli mukavan tuuleton ja kirpeän raikas.

15.viikko

Talvisen satumaan tuntua ei saanut oikein talletettua kameralle. Polulla ja jäällä näkyivät mönkijän renkaan jäljet. Jäällä oli myös mystinen sula kohta, toivottavasti kukaan ei ollut käynyt siellä vahingossa avantouinnilla.

Lunta oli juuri satanut muutaman kymmentä senttiä ennen kuin lähdin Sorvaselle päin. Polku oli puuterilumen peitossa ja alas Sorvaselle vievää polkua ei ollut kukaan kävellyt lumisateen jälkeen. Vaikka ilma ei ollut kovin hurmaava, aurinko ei pilkistellyt pilvien takaa eikä talvinen tuuli pyöritellyt irtolunta hangen päällä, oli alas vievä polku kuitenkin kauniin näköinen. Tummat kaljut puut ja ohuet oksat loivat kiemurtelevaa käytävää, luonnollisen aaltoileva hanki peitti liialliset yksityiskohdat ja näin ollen metsämaisema näytti kauniin pelkistetyltä. Lumen alle peittyneet juurakot ja kivet toivat polkuun portaikon askelmien tunnun. Polun ylle kaartuvat lumiset oksat ja nuoret hintelät puut muovasivat alas mutkittelevasta polusta satumaisen talvisen tunnelin. Sen ylle lumi ja vahvat haarautuvat oksat kurottivat katoksi. Tunnelma oli enemmän kuin talvinen.

14. viikko

Sunnuntaina oli aurinkoista ja mittarilukema hipoi viittätoista pakkasastetta. Ilma oli niin kaunis, että päätin kävellä koko Sorvasen ympäri. Lunta oli jo paksulti varpuja peittämässä ja siellä täällä puiden oksat karistelivat lumiaan auringon lämmittäessä. Metsälammen jää oli lumen peitossa ja jalan- ja tassunjäljet koristivat sitä luoden hauskoja kuvioita.

Lumesta tulee mieleen aina paksut ja valkoiset nietosmassat, joista on mukava pyöritellä lumipalloja. Mutta mistä lumi oikeastaan koostuu?

Kovilla pakkasilla, suurten lumihiutaleiden leijuessa taivaalta, voi mennä ulos ja odottaa sopivan suuren hiutaleen tippumista lapaselle. Hyvässä valossa tarkasti katsottuna voi hetken nähdä hiutaleen yksityiskohtaisen ja uskomattoman kauniin muodon.

Lumi jonka näemme, hanki, on jääkiteiden, kostean ilman ja nestemäisen veden sekoitus. Itse lumihiutaleetkaan eivät rakennu niin yksinkertaisesti kuin voisi luulla. Ylhäällä ilmakehässä vesihöyry tiivistyy pilviksi ja sateiksi. Sieltä myös lumisateet, ja näin ollen myös lumihiutaleet, saavat alkunsa. Kun lämpötila on miinuksen puolella alkaa jäätyvä vesi muodostaa lumineulasia. Lumineulaset muodostavat pikkuhiljaa jääkiteitä, joista muodostuu lumikiteitä. Lumikiteet muodostavat lumihiutaleita. Lumihiutaleiden koosta voi useimmiten päätellä ilmakehän lämpötilaoloja. Kovilla pakkasilla hiutaleet ovat pieniä. Lämpötilan lähestyessä nollaa niiden kokoluokka kasvaa.

Lumella on suuri vaikutus ympäristöön ja monin paikoin lumipeitteen alueellinen laajuus on suuri ja kestoaika pitkä. Talvella lumi peittää suunnilleen 50% pohjoisen pallonpuoliskon maa-alueesta. Suomen vuosittaisesta sateesta lumen osuus on noin 30-50% ja Pohjois-Suomessa lumi peittää maan jopa yli puoleksi vuodeksi. Siispä lumi todella hallitsee esimerkiksi metsäneläinten elämää.

Eläimet voidaan periaatteessa jakaa lunta suosiviin tai lunta välttäviin sekä lumen alla, päällä tai sisällä eläviin eläimiin. Lumi voi olla haitaksi ruoan hankinnassa, mutta toisille lajeille se tarjoaa oivan suojan saalistajilta. Pohjoisessa elävien lajien turkit, höyhenpeitteet, käpälät ja jopa käyttäytyminen ovat evoluution seurauksena muovautuneet lumi-ilmastoon sopiviksi. Pohjoisen kanalinnut osaavat kiepauttaa lumesta itselleen suojaavan kolon. Metsäjänis vaihtaa turkkinsa valkoiseen talvikarvaan. Ahmoilla ja lumikenkäjäniksillä on anturoissaan pitkät jäykät karvat, jotka levittyessään toimivat lumikenkien tavoin. Myös saimaannorppa hyötyy lumesta, sillä se synnyttää poikasensa lumen suojaan. Hirvet puolestaan välttävät paksussa hangessa tarpomista, sillä ravinnonsaanti on talvisin heikompaa ja hangessa rämpiminen vaatii paljon energiaa.

Eläinten jäljet ovat mielenkiintoista etsittävää ja seurattavaa. Niiden avulla voi metsästä löytää aivan uusia asukkaita, sellaisia joiden olemassaolosta ei muuten välttämättä edes tiedä. Sorvaseltakin löysin monenmoisia eläinten jälkiä. Paljon oli koiran tassun painaumia, mutta lumi oli tallentanut hetkeksi myös metsäneläinten merkkejä.

Ensimmäisen (1.) kuvan jäljet ovat luultavasti koiran. Niitä löytyi paljon järven jäältä. Toisessa (2.) veikkaan asialla olleen metsämyyrän, sillä päästäisen jäljiksi ne olivat liian isot. Kolmas (3.) kuva saattaa oikein hyvin olla ketun jäljistä. Neljännen (4.) kuvan jäljet ovat kai pakosti oravan, sillä en keksinyt muuta sen kokoista eläintä, joka kiipeilee puihin.

Lopuksi muutama linkki lumeen liittyen:

http://users.jyu.fi/~thuttula/WETA150/WETA150_5.pdf

http://www.ls24.fi/ls/tiedostot/30_12_2008.pdf

http://www.lumivaroitus.com/site/lumen-muodostuminen

http://www.helsinki.fi/bioscience/pecc/news/tt_tiivistelmat.pdf

13. viikko

Jääpuikkoja syntyy, kun vesi jäätyy jollekin pinnalle/reunalle juuri ennen maahan putoamista. Vesi jäätyy vain ulkopinnaltaan ja kasvuvaiheessa puikko on sisältä sulaa vettä tai ontto putki. Jääpuikko vaatii kasvamiseen alati lisää vettä. Pintajännitys pitää veden putkessa. Kasvavassa jääpuikossa jäinen kuori on hyvin ohut ja puikon kärjessä on reikä, josta tippuu alijäätynyttä vettä. On arvioitu, että ihanneoloissa jääpuikko voisi kasvaa yli 100 metriseksi, mutta luonnossa tällaisia oloja ei ole. Jääpuikko kasvaa kuitenkin nopeasti, joskus jopa useita senttimetrejä minuutissa. Luonnossa esiintyvät jääpuikot ylittävät harvoin metriä, mutta jääpuikkoja esiintyy muuten aivan kaiken kokoisia.

Sorvasella oli hyvin talvisen oloista. Muutaman asteen pakkanen ja kylmä tuuli muistuttivat taas talven ihanuudesta.. Toisaalta maisemat ovat kyllä vaivan arvoiset! Eipä siis muuta kuin taas lämpimästi päälle ja reippaasti lenkille.

12. viikko

Sorvanen alkaa jo jäätyä!! Sitä ei tiedä kuinka kauan tuo kestää, sillä se näytti enemmänkin loskalta järven pinnassa. (Joka tapauksessa taas uusi askel kohti talvea!) Tämän hetkisen sääennusteen mukaan keskiviikkona alkaa pakastua joten toivotaan että jäästä tulee vähän näyttävämpää sitten.

Ohuttakin ohuemman jään pinnassa oli suuria sulia laikkuja ja siellä täällä tuollaisia kuvan mukaisia outoja kohtia. Rantaan tullessa ensisilmäykseltä näytti, että joku oli vain viskonut vähän kiviä jäähän. Jäässä oli kuitenkin joka paikassa tuollaisia, jopa hyvin keskellä lampea, kaukana rannasta.

Rannoilla jää oli lujempaa, sillä tuuli ei ole sinne niin päässyt (tosin silti hyvin ohutta sielläkin).

Näinpä taas kivan puun jossa eleli tuttuja ystäviämme sieniä.. Puu tosin oli menettänyt oksansa ja latvakin oli katkennut, joten veikkaan, että kyseessä oli jonkin sortin lahottajasieniä.

Sorvanen on sen verran metsässä ja kaukana kaupungin saasteista, että jäkälätkin viihtyvät siellä hienosti.

11. viikko: Maatumisesta ja jäästä

  Luonnossa tapahtuu jatkuvasti maatumista. Eläimen tai kasvin kuoltua ne hajoavat hiilidioksidiksi ja vedeksi, siirtyen sitä kautta uudelleen käyttöön. Tämä ei kuitenkaan tapahdu aivan itsekseen vaan hajottamistyön hoitavat hajottajat. Tärkeimpiä niistä ovat sienet, bakteerit ja alkueläimet. Hajottajina toimivat myös esim. sukkulamadot, punkit, hyppyhäntäiset, madot ja juoksujalkaiset sekä kovakuoriaiset. Näitä löytyy kaikkialta maaperästä käsittämätön määrä.

Hajoamisessa syntyy humusta eli maaperää/maata, siis multaa. Maalta osa siitä kulkeutuu vesistöihin. Siksi järven vesi voi olla tummanruskeaa. Soilta tuleva humuksen värjäämä vesi on kuitenkin kirkasta. Jos maaperässä on savea se värjää veden sameaksi ja vaaleanruskeaksi. Sorvasen lähellä on joitain pieniä suoalueita. Saattaa olla, että yksi tekijä Sorvasen kirkasvetisyydessä ovat juuri nuo suot ja niiltä tuleva vesi.

Pakkanen tuo mukanaan jään. Veden ollessa tarpeeksi kylmää (lähellä 0-astetta) sen olomuoto muuttuu. Alkaa tapahtua kiteytymistä eli jäätymistä. Se alkaa aina jonkin epäpuhtauden ympärille, esim. roskan tai ilmakuplan. Ensiksi nämä pikkiriikkiset kiteet seilailevat vedessä yksinään. Kiteet nousevat veden pintaan sillä ne ovat kevyempiä kuin vesi. Pinnassa kiteet alkavat pikkuhiljaa kiinnittyä toisiinsa, näin syntyy ohut jääpeite ( =riite ). Jää ei paksuunnu, jos sen päälle sataa paljon lunta, sillä se eristyy pakkasilmasta. Kestävin ja paksuin jää muodostuu jos sen pinta pysyy paljaana. Jäätyessä veden tilavuus kasvaa. Jää on vettä kevyempää, koska sen seassa on enemmän ilmaa. Veden kylmetessä ilman osuus vedessä lisääntyy. Jään huokoisuus johtuu juuri siitä, että ilma jää kiteiden väliin. 

http://www.wakkanet.fi/loisto/docshtml/lehtimaa_jaalla.html

http://www02.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/kemia/kemia1/yves.html

10. viikko

 Sorvasella oli aika synkkää. Puut ovat nyt täysin kaljuja ja maata peittää ruskea "lehtimuhju".

 Toivotaan että pian tulee lunta niin kaikki on taas paljon valoisampaa ja luontokin näyttää aivan uudelta!

Tässä hieman luonto- ja ympäristöaiheisia linkkejä:

http://www.wwf.fi/

http://www.ymparisto.fi/ 

http://www.sll.fi/

http://www.ikkunasuomenluontoon.fi/

Suosittelen ihan vaikka vain huvin vuoksi selailemaan. Löytyy mielenkiintoista asiaa ja upeita kuvia.

9. viikko: Routa ja sumu

Sumu
Kun ilmassa oleva vesihöyry tiivistyy pienenpieniksi pisaroiksi tai joskus härmistyy jääkiteiksi, syntyy sumua. Pisarat ovat niin pieniä etteivät ne putoa, vaan muodostavat aivan maan päällä leijuvan pilven. Jotta tiivistyminen alkaa tapahtua pitää ilman olla tarpeeksi kylmää ja kosteaa.
Sumua ei useinkaan esiinny yli parin asteen pakkasilla, koska sumupisarat jäätyvät. Lämpömittarin näyttäessä yli -15 astetta voi kuitenkin esiintyä jääsumua. Yleensä sumun tiivistyminen vaatii 100%:n suhteellisen kosteuden.
Sumusta puhutaan kun näkyvyys sumussa on alle 1 km. Jos näkyvyys on suurempi (1-10 km) on ilmiön nimi silloin utu. Utu on sumun tavoin kosteuden aiheuttamaa. Jos näkyvyyttä heikentää pöly, tai muu kuin veden sisältämä aine, on kyseessä auer.
Sumuja on erilaisia. Säteilysumu, siirtymäsumu, sekoittumissumu ja haihtumissumu ovat sumun eri muotoja. (lisätietoja ja käsitteiden avausta löydät osoitteesta http://ilmatieteenlaitos.fi/saa/tilastot_53.html)
Sumu etenkin lentoliikennettä, sillä se huonontaa näkyvyyttä. Sumussa laivat joutuvat turvautumaan tutkaan. Autoissa on sumuvalot, mutta kuskin tulee silti hiljentää vauhtia. Tiellä voi tulla eteen äkillisiä pieniä paikallisia sumuhattaroita, jotka voivat yllättää autoilijan.

Tässä vielä sumun näkyvyysluokat: 

1–10 km näkyvyys: utu

Alle 1 km näkyvyys: sumu

• 500–1000 m heikko sumu
• 200–500 m kohtalainen sumu
• 100–200 m vahva tai sakea sumu
• alle 50 m hyvin sakea sumu

Routa
on jäätynyttä maavettä. Sitä esiintyy kylmissä ilmastoissa, kun maan pintakerros jäätyy talvella.
Suunnilleen 20% maapallon maapinta-alasta on pysyvän- eli ikiroudan peitossa. Eli siis ikirouta ei kesänkään aikana sulaa kokonaan pois. Suomessa roudan syvyys on talvisin yleensä noin 0-200 cm.
Jäätyessään vesi vaatii tilaa, sillä se laajenee. Routiminen aiheuttaa tilavuuden muutoksia maaperässä, joten rakenteet voivat siirtyillä ja maapinta kohota.
Asfalttiin syntyvät railot (murtumavauriot) ja kelirikko ovat roudan tekosia. Routa saattaa myös aiheuttaa vaurioita rakennusten perustuksille. Talven aikana peltojen pintaan voi nousta kiviä, joka on sekin roudan aikaan saamaa.


http://ilmatieteenlaitos.fi/kysymyksia/index_8.html linkistä löydät mielenkiintoisia kysymyksiä.. (:

8. viikko

7. viikko: Arvaa mikä kala!

Arvaa mikä kala!?

 

(oikea vastaus:) HAUKI

Sorvasella asustelee haukia. Ei ole varmaa tietoa kuinka paljon tai löytyykö kenties suurhaukea, mutta kalastajat ovat sieltä kuitenkin haukia saaneet.

Haukea tavataan Euroopassa, Pohjois-Amerikassa sekä Aasiassa. Eräs syy hauen yleisyyteen lienee se, ettei hauki vaadi paljoakaan elinympäristöltään. Se ei ole turhan tarkka vesistöstä eikä vedenlaadusta. Hauki sietää rehevöitynyttä ja hapantakin vesistöä. Se viihtyy hyvin seisovissa vesissä.  Hauki jättää voimakkaasti virtaavat kosket muille lohikaloille, mutta asuu mielellään myös voimakkaasti virtaavissa joissa. Hauki leviää hyvin vesistöstä toiseen. Joskus voi olla, että hauki ja ahven ovat pienen lammen ainoat kalalajit.

Haukien ulkonäkö:

Väri: -pohjaväri vihreä, -vatsa vaalea, -kyljissä vaalean vihreitä/kellertäviä raitoja tai pilkkuja

Rakenne: -suuri pää, -suuri kita, -suuret silmät, -terävät hampaat, -ruumiinrakenne solakka ja suht. virtaviivainen, -evät keskittyneet peräpäähän

Koko: Suurin osa haukipopulaation yksilöistä Suomessa noin 500g- 2kg ja pituudeltaan alle 100cm. Naaraat kookkaampia ja kasvavat nopeammin kuin urokset. Suomessa on kuitenkin joskus tavattu yli 13kg haukia ja pituudeltaan jopa 120cm yksilöitä. (ovat kuitenkin hyvin harvinaisia)

Hauki on petokala. Sen väritys soveltuu erinomaisesti vesikasvillisuudessa piileskelyyn ja saaliin vaanimiseen. Hauki vaanii saalistaan yleensä kivien, kasvien tai uppopuiden lomassa. Se lähtee "hiipimään" saalista kohden varovasti ja sopivalla etäisyydellä ollessaan se tekee hurjan äkkihyökkäyksen. Peräpäähän keskittyneet evät ovat petokaloille tyypillisiä, sillä ne mahdollistavat juuri nuo nopeat hyökkäykset saaliin kimppuun.

Hauki syö pienempiä kaloja, joskus sammakoita tai uivia myyriä. Suurhauet voivat popsia myös pienen vesilinnun poikasen. Pääasiassa hauki syö kuitenkin sitä kalaa jota sattuu olemaan eniten tarjolla. Lammessa se voi olla ahven, kun taas väljemmillä vesillä isommat lohikalat. Merissä tai vapailla vesillä elävät hauet voivat syödä myös pieniä parvikaloja, esim. muikkuja tai silakoita.

Vesistöissä hauella on erittäin tärkeä tehtävä rehevöitymisen hillitsijänä. Riittävät haukikannat pitävät särkikalat kurissa. Hauen saalisluettelo on laaja, ja se sopeutuu hyvin ravintokilpailuihin.

Olosuhteet ja ravinto vaikuttavat hauen kasvuun. Yleisesti hauki kasvaa kuitenkin koko ikänsä. Sen kasvu on nopeaa ja hyvä ravinto ja elinympäristö vauhdittavat sitä entisestään. Hauen kasvu voi kuitenkin hidastua tai tyssätä lähes kokonaan huonon ravintotilanteen, kovan kilpailun tai liian lämpimän veden vuoksi. Jos ja kun olosuhteet paranevat alkaa hauki taas kasvaa normaaliin tahtiin.

Ei kannata hämääntyä pienen lammen ulkonäöstä, sillä pikku lammessakin voi kasvaa oikea suurhauki. Ongelma voi kuitenkin piillä siinä, jos lammesta kalastetaan paljon riski hauen ruokapöytään joutumisesta ennen aikojaan kasvaa. Matalissa lammissa vesi myös lämpenee nopeasti pohjia myöten kesällä, jolloin veden lämpötila hidastaa hauen kasvua, eikä siitä silloin kasva suurhaukea niin nopeasti, jos ollenkaan.

Kalathan eivät talvellakaan yleisesti ottaen kasva. Niiden ravinnontarvekin on vain noin 1/10 kesäisestä. Talvisin ne ovat myös hyvin hidasliikkeisiä ja veden lähestyessä 0°C kalat voivat vaipua horrokseen.

Ruska hiipuu pikkuhiljaa pois. Sorvasella suuri osa puiden lehdistä on jo maassa. Pienen tuulen henkäyksen saattelemana alkaa kuulua kahinaa ja lehtiä tuntuu satavan taivaalta loputtomasti.