Talvisen satumaan tuntua ei saanut oikein talletettua kameralle. Polulla ja jäällä näkyivät mönkijän renkaan jäljet. Jäällä oli myös mystinen sula kohta, toivottavasti kukaan ei ollut käynyt siellä vahingossa avantouinnilla.
Lunta oli juuri satanut muutaman kymmentä senttiä ennen kuin lähdin Sorvaselle päin. Polku oli puuterilumen peitossa ja alas Sorvaselle vievää polkua ei ollut kukaan kävellyt lumisateen jälkeen. Vaikka ilma ei ollut kovin hurmaava, aurinko ei pilkistellyt pilvien takaa eikä talvinen tuuli pyöritellyt irtolunta hangen päällä, oli alas vievä polku kuitenkin kauniin näköinen. Tummat kaljut puut ja ohuet oksat loivat kiemurtelevaa käytävää, luonnollisen aaltoileva hanki peitti liialliset yksityiskohdat ja näin ollen metsämaisema näytti kauniin pelkistetyltä. Lumen alle peittyneet juurakot ja kivet toivat polkuun portaikon askelmien tunnun. Polun ylle kaartuvat lumiset oksat ja nuoret hintelät puut muovasivat alas mutkittelevasta polusta satumaisen talvisen tunnelin. Sen ylle lumi ja vahvat haarautuvat oksat kurottivat katoksi. Tunnelma oli enemmän kuin talvinen.
