sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

23. viikko: Kevätpäivän tasauksesta

Sorvaselle mennessä taivas oli aivan harmaana pilvistä eikä aurinko päässyt edes kurkkaamaan niiden lomasta, mutta kotiin päin lähtiessäni ilmestyi taivalle lohduttavia sinisiä täpliä ja aurinkokin päätti hieman paistaa.




Tiesitkö, että..?

Vuoden kesäpuolisko on pohjoisella pallonpuoliskolla viisi päivää pidempi kuin talvipuolisko. Tämä johtuu siitä että Maan kulkunopeus vaihtelee; tammikuussa Maa liikkuu nopeimmin ja heinäkuussa (kun Maa on kauimpana Auringosta) vauhti on hitain.

 Luminokareet tippuilivat puiden oksilta auringon niitä lämmittäessä. Pienet tuulen puuskatkin karistelivat metsän talvista ilmettä ja kaikki alkoi näyttää keväisemmältä.
Kevätpäivän tasaus (21.3)

Tasauspäivät ovat vuoden taitekohtia, joista alkaa joko vuoden kesä- tai talvipuolisko.
Auringon zeniittiasema vaihtuu alati tiettyä kaavaa noudattaen. Se kulkee vuodenaikojen tahtiin (syynä akselikaltevuus ja samana pysyvä suunta) Kravun kääntöpiiriltä päiväntasaajan poikki Kauriin kääntöpiirille ja sieltä taas päiväntasaajan halki toiselle kääntöpiirille. Kun Maan rata on sellaisessa kohdassa, että Auringon zeniittiasema osuu päiväntasaajalle, on meillä kevätpäiväntasaus. Syyskuun 23. on puolestaan syyspäivän tasauspäivä, jolloin Kravun kääntöpiiriltä (jossa kesäpäivän seisaus 21.6) palaava Auringon zeniittiasema on jälleen kohtisuorassa päiväntasaajaa kohti.



Käsitteitä:

zeniitti = taivaanlaki, lakipiste, suoraan yläpuolella taivaalla oleva kohta

Pajunkissat kuoriutuivat... Ja näinpähän taas vaihteeksi käpytikankin!

Talitintti eli talitiainen lauleskeli pirteästi
vielä paljaan terijoensalavan oksalla.



sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

22. viikko: Vähän eksogeenisista tapahtumista Sorvasella


Ilma oli oikein kaunis.
Jotenkin kaikkialla oli elämää ja
hurjaa vauhtia tuleva kevät tuoksui tuulessa.
Aloin pohtia Sorvasen syntyä vähän tarkemmin...
Miten kaikki oikein tapahtui?
Miten Sorvanen alun alkujaan syntyi?
Tässä teille vähän tietoa siitä:

Eksogeenisista tapahtumista Suomessa (ja Sorvasella)

(eksogeeniset eli ulkosyntyiset tapahtumat, joihin kuuluvat rappeutuminen sekä veden, tuulen ja jään aiheuttama eroosio ja aineksen kulkeutuminen pois ja kasaantuminen toiseen paikkaan. Seurauksena pinnanmuodot muuttuvat ja maanpinta alenee.)
 
Suomen alla on yli 1 800 miljoonaa vuotta vanha peruskallio. Sen yllä ovat joskus kohonneet korkeat vuoristot, mutta ne kuluivat pois jo yli miljardivuotta sitten. Suomen maanpinta ei ole kuitenkaan aivan sileä, sillä viimeisin jääkausi (loppui noin 9 000 vuotta sitten) rouhi ja siirteli maa-ainesta jonkin verran.  Suomen korkokuva, jonka nyt näemme, on mannerjään ja sen sulamisvesien muovauksen tulos.

Jääkauden paksu mannerjää kulutti alustaansa kuljettamiensa kivien avulla. Jään sulamisvedet rakensivat Suomeen tuhansia harjuja. Toisinaan harjuaineksen sisään jäi jäälohkareita. Nämä lohkareet sulivat myöhemmin ja niiden tilalle painaumaan syntyi suppa eli lukko. 

Näin Sorvanenkin on siis syntynyt. Voi olla vaikea kuvitella tuon lammen tilalla olleen joskus (jättimäinen) jäälohkare, mutta toisaalta se on kyllä aivan loogista, kun maisemaa katselee. Lohkare on aikoinaan ollut harjun sisällä. On siis luonnollista, että suppa ei ole kovin pyöreä. Kun jää on sulanut, on sen päällä ollut harjuaines valunut/romahtanut. Siksi esimerkiksi Sorvasen reunoilla kohoavat rinteet ovat suhteellisen jyrkät. Myöskään rantaviiva ei noudata mitään tiettyä kaavaa tai ole tasaisen ympyrän muotoinen, sillä lohkareen päällä ollut harjuaines on muokkautunut suppaa suuresti. Myös myöhemmin kasvanut kasvillisuus, eroosio ja osin myös ihminen ovat muokanneet suppia (ainakin Sorvasen ympäristöön on ihmisellä ollut jokin pieni vaikutus).