 |
| Harakka (Pica pica) |
Harakat ovat keskimäärin 40–51 cm pitkiä ja painavat 175–300 g. Harakan väritys on mustavalkoinen. Pyrstö on yksivärinen ja vihreänhohtoinen, sekä 20–30 cm pitkä. Koiraat ovat yleisesti naarasta suurempia ja pitkäpyrstöisempiä. Nuorilla linnuilla puolestaan on aikuisia lyhyempi pyrstö. Poikaset syntyvät höyhenettöminä ja niiden kita ja suupielet ovat vaaleanpunaiset.
Harakat ovat levinneet koko Eurooppaan, Luoteis-Afrikkaan, Etelä- ja Länsi-Aasiaan ja Pohjois-Amerikan länsirannikolle. Suomessa harakka pesii koko maassa.
Harakka on yleensä paikkalintu. Loka–marraskuussa osa nuorista linnuista vaeltelee joitakin kymmeniä, harvoin satoja kilometrejä.
Alun perin harakka on ollut rantatiheikköjen asukas, mutta on siirtynyt pesimään myös asumusten liepeille puutarhoihin, pihoille sekä metsänreunoihin. Keskikaupunkien puistoissa ja pihoilla pesii nykyisin yhä kasvava määrä harakoita. Aivan ulkosaaristosta harakka puuttuu. Talvella harakan voi tavata kaatopaikoilla, tunkioilla ja lintulaudoilla.
Harakka pesii huhti–kesäkuussa koko maassa. Etelä-Suomessa pesänrakennus alkaa maaliskuussa. Pesä on 1–20 m:n korkeudessa melkein minkälaisessa paikassa tahansa, yleensä tiheässä kuusessa tai männyn latvassa, usein myös lehtipuussa tai -pensaassa. Emojen yhdessä tukevalle alustalle rakentama suuri pallomainen katettu pesä on koottu pikkuoksista ja vuorattu savella sekä juurikuiduilla. Pesän kulkuaukko on sivulla. Muninta alkaa Etelä-Suomessa huhtikuun puolivälin paikkeilla. Munia on yleensä 5–8, keskimäärin 5,6; ne ovat harmaanvihreitä, ruskea- ja vihreätäpläisiä. Naaras hautoo niitä lähes 3 viikkoa. Poikaset kuoriutuvat hieman eri aikoihin muutaman päivän kuluessa. Molemmat emot ruokkivat poikasia. Ne lähtevät pesästä lentokykyisinä 3–4-viikkoisina.
Syksyisin ja keväisin harakat kerääntyvät ryhmiksi ja osallistuvat ryhmäsoitimeen: ne pomppivat maassa ja lentävät silloin tällöin lyhyitä matkoja näytellen pukunsa valkoisia alueita. Päälaen höyhenet ovat pystyssä ja pyrstö levitettynä; sitä keikutetaan edestakaisin.
Harakka on kaikkiruokainen; se syö hyönteisiä, matoja, siemeniä ja hedelmiä ja ryöstelee lintujen munia ja poikasia. Harakka vierailee usein myös lintujen talviruokintapaikoilla. Ruokintapaikallakin harakalle kelpaa melkein mikä tahansa ruoka. Harakan erityistä herkkua ovat kuitenkin auringonkukansiemenet, pähkinät sekä tali ja rasva. Kuten muillekaan linnuille, harakoillekaan ei pidä antaa vettynyttä, pilaantunutta tai suolaista ruokaa eikä leivänmuruja
Erityisesti talvi-iltaisin harakoita kerääntyy usein parviksi yhdessä yöpymään. Pariside säilyy koko elinajan.
Harakka on luonteeltaan utelias ja älykäs. Vaaran uhatessa se piiloutuu pensaiden tai puiden oksistoon. Poikaspesäänsä se vartioi huolellisesti ja yrittää karkottaa tunkeilijan kovalla räkätyksellä ja räpyttelyllä. Röyhkeä varis voi joskus tunkeutua harakan pesään ryöstämään munia tai poikasia. Kissa saa harakoiden vihan yltymään äärimmilleen. Monet harakkaemot ovat oppineet tarkastamaan roskakoreja, ja asukkaiden harmiksi ne aamuvarhain heittelevät roskapönttöjen sisällön pihalle. Samoin kuin varikset ja naakat, ovat harakatkin oppineet tunnistamaan ja hyödyntämään pikaruokien värikkäät paperiroskat, joita ihmiset heittävät teiden varsille ja pysäköintipaikoille.
