18. viikko

Ei varmasti löydy ihmistä, joka tosiväittelyssä lähtisi puolustamaan luonnon roskaamista. Sen mitä mukanaan metsään kantaa jaksaa myös viedä mukanaan pois, kotiin, tai lähimpään roskikseen. Tai niin sitä ainakin luulisi. Valitettavasti löytyy henkilöitä, jotka näkevät oikeudekseen nauttia luonnosta, mutta eivät koe olevansa vastuussa ympäristöstään. 

Luonnon roskaaminen on väärin sekä muita luonnossa kävijöitä että eläinkuntaa ja ympäristön kasvillisuutta ja vesistöjä kohtaan. Vaikkei roskaamisesi kattaisi kuin yhden karkkipaperin tai purkkapallon on sekin jo periaatteessa alku suuremmalle uhalle ja ongelmalle. Mietihän jos kaikki muutkin lenkkeilijät ja retkeilijät heittäisivät oman roskansa luontoon. Jo kuukaudessa ympäristöön olisi kertynyt huima määrä jätettä – saati vuodessa. 

Roskat eivät todellakaan ole osa luontoa. Ne sisältävät hurjasti luontoon kuulumattomia aineita ja yhdisteitä. Roskat eivät kovinkaan usein maadu, tai jos maatuvat niin äärettömän hitaasti. 

Sorvasella käydessäni olen törmännyt tyhjiin mehutölkkeihin, ongenkoukkuihin, karkkipapereihin ja muihin sinne kuulumattomiin roskiin. Siksi tuli mieleen nostaa aihe esille, sillä se koskettaa kumminkin meitä kaikkia.

http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=696&lan=fi