| Kotimatkalla havahduin nakutukseen, joka kantautui läheisen pylvään nokasta. Mikäs muu siellä koputtelisi kuin käpytikka, Sorvasen metsien tuttu asukki. Innostuin kuvaamaan tätä yllättävän pelotonta luontokappaletta niinkin kauan, että minulle selvisi hyvin sen ruokailuhetkien kulku. (1.) ensin haetaan käpy läheisestä puusta. (2.) sitten nakerrellaan sitä hetki tolpannokassa ja (3.) muutaman hetkisen kuluttua hyödyttömäksi muuttunut käpy viskataan alas (niin että se meinaa osua alhaalla kykkivään kuvaajaan). Ja sitten palataankin taas kohtaan (1.).. |
kjik kjik kjik kjik kuuluu jo kaaauukaa. Meikäläisten mökillä myöskin liikkuu yksi käpytikka. Hauska syksyllä seurata, kun puhelin tolpan juureen kertyy iso kasa syötyjä käpyjä. Käpytikka käy evästämässä tolpan päässä aivan samaan tyyliin kuin näissä kuvissa.
VastaaPoistaNäyttää silti, että käpytikat viihtyvät ympärivuotisesti Suomessa, saattaisiko olla myös, että linnuilla on havaittavissa maan sisäistä liikehdintää talvi aikoina?(kohti etelämpää)
Kevään edetessä siihen vaiheeseen kun olisi aika löytää lisääntymiskumppani, tikkapojat ovat keksineet, että pylväiden metallirakennetta rummuttamalla lähtee "miehekäs" ja kauas kantava kutsu...
VastaaPoista