Yksinäiset pilven haituvat seikkailivat pitkin taivaan kantta. Kello oli vasta 16:20 mutta rinteiden puut varjostivat jo koko Sorvasen jäätä. Jäätä peittävällä lumipeitteellä näkyi runsaasti jälkiä. |
sunnuntai 20. helmikuuta 2011
21. viikko
maanantai 7. helmikuuta 2011
19. viikko: Vähän eläinten talvesta
Useimmat nisäkkäämme ja kaikki maamme linnut talvehtivat aktiivisina – eli siis liikkuvat ja ruokailevat päivittäin. Muutamat lajit saattavat tosin paastotakin joitakin päiviä. Ja jotkut hakeutuvat yöksi suojaan kovilta pakkasilta.
Lumen alla on pimeää, mutta 'lämmintä', sillä lämpötila on tasaisesti lähellä 0-astetta. Maassa lumen alla talvensa viettävät monet hyönteiset ja pikkunisäkkäät. Tilapäisesti lumesta suojan saavat mm. teeri, riekko ja pyy – ne kaivautuvat lumikieppiin yön ajaksi. Osa pikkunisäkkäistä liikkuu talvella kaikkina vuorokaudenaikoina, keskitalven aikaan eräät ovat päivällä jopa aktiivisempia kuin yöllä. Jänis tarkenee avoimessa lumikuopassa, mutta sitä pienemmät maanisäkkäät lepäävät lämpimämmässä paikassa: joko lumen alla tai puussa olevassa kolossa tai pesässä. Oravan ollessa pesässään on lämpötila siellä 10-20°C kovallakin pakkasella. Lumen pinnalle noustaan keskitalvella vain harvoin, lähinnä etsimään ravintoa. Varsinkin metsämyyrän jälkiä lumella saattaa nähdä. Se käy jopa kiipeilemässä puissa, joista se etsii ravinnokseen mm. jäkälää ja silmuja. Pelto- ja lapinmyyrä syövät lumen alla puiden kuorta (pajut, haapa, koivu).
Avoimesti puiden oksilla yöpyvät mm. varislinnut ja petolinnut. Joidenkin pikkulintujen (tiaiset, punatulkku, hippiäinen) on arveltu hakeutuvan kovilla pakkasilla lumessa oleviin valmiisiin koloihin tai pikkunisäkkäiden lumikäytäviin. Puiden koloihin ja pönttöihin hakeutuvat yöksi mm. kaikki tikat ja useimmat tiaiset. Puiden kolot eivät ole oikeastaan yhtään ilmaa lämpimämpiä, mutta antavat tuulen suojan.
Monet eläimet joutuvat kulkemaan upottavassa lumessa omien tai toisten lajien jälkiä pitkin. Esim. jänis ja kettu tekevät tällä tavoin polkuja. Myös hirvi ja poro kulkevat lumessa usein peräkkäin säästääkseen energiaa.
Talvella käytettävissä oleva ravinto on niukkaa, yksipuolista ja usein energiaköyhää. Oravalta tai tikalta voivat loppua kävyt tai punatulkulta siemenet kesken talven. Vaikka esim. metsolle riittää männyn neulasia tai jänikselle lehtipuita, on tällainen ravinto aika energiaköyhää. Talvella monet eläimet syövät keräämiään ravintovarastoja. Joskus varastot on kuitenkin vaikea löytää tai toiset eläimet ovat voineet syödä ne. Kasvinsyöjien ravinto on talvella aivan erilaista kuin kesällä: paljon kuivempaa, kovempaa ja puisevampaa. Lisäksi suuri osa ravintokasveista on kokonaan lakastunut tai jäänyt lumen alle.
Jäniksen on talvella vaikeaa löytää riittävästi ravintoa. Tyypillistä jäniksen talviravintoa ovat pienet lumelle tippuvat puiden ja pensaiden (pajut, haapa ja raita) oksat silmuineen. Myös varvut kelpaavat, jos lumi ei peitä niitä. Jänis ruokailee yleensä illalla ja öisin. Jäniksen vaarallisin ja yleisin saalistaja on kettu. Rusakko on puolestaan jäniksen pahin kilpailija.
Havupuiden siemeniä syö Suomessa toistakymmentä eläinlajia. Käpylinnut, käpytikka ja orava käyttävät niitä pääravinnokseen, mutta myös urpiainen ja tiaiset saattavat syödä havupuiden siemeniä - jos pääsevät niihin käsiksi. Myös mm. metsämyyrä saattaa syödä kuusen kävyistä siemeniä. Rusakko ja peltopyy kaivavat pääasiassa pelloilla lumen alta vihreitä kasveja. Niille maistuvat etenkin syysviljojen oraat, mutta muukin vihreä kelpaa hyvin. Jos lumi on (suojasään jälkeen) liian kovaa, kaivaminen ei onnistu. Hätäravintoa löytyy talventörröttäjistä (siemeniä), latojen heinäkasoista tai puutarhoista (rusakko syö mm. hedelmäpuiden kuorta). Kumpikaan laji ei ole levinnyt Lappiin, jossa lunta on paljon ja pitkään. Tosin kohtuullinen ja pehmeämpi lumipeite antaa suojan lämmönhukkaa ja petoja vastaan.
Jotkin tasalämpöiset eläimemme – lepakot, siili, koivu- ja tammihiiri – vaipuvat talvihorrokseen. Niiden ruumiinlämpö laskee talven ajaksi lähelle 0-astetta, jossa se pysyttelee ruumiin rasvavarastojen energiantuoton ("palamisen") avulla. Jos vararavinto loppuu, lämpötila laskee liikaa, eläin kuolee.
Useimmat linnut liikkuvat talvella päivisin, kun taas suurin osa nisäkkäistä on yöaktiivisia. Lähes kaikki pöllöt saalistavat hämärän aikaan. Nisäkkäistä orava on päiväaktiivinen. Karhu, mäyrä ja supikoira nukkuvat talviunta, ja silloin niiden ruumiin lämpötila laskee muutamalla asteella. Näiden lajien olisi lyhytjalkaisina miltei mahdotonta liikkua lumessa ja löytää ravintoa. Lämpötilaa ylläpidetään käyttämällä rasvavarastoja.
maanantai 24. tammikuuta 2011
18. viikko
Ei varmasti löydy ihmistä, joka tosiväittelyssä lähtisi puolustamaan luonnon roskaamista. Sen mitä mukanaan metsään kantaa jaksaa myös viedä mukanaan pois, kotiin, tai lähimpään roskikseen. Tai niin sitä ainakin luulisi. Valitettavasti löytyy henkilöitä, jotka näkevät oikeudekseen nauttia luonnosta, mutta eivät koe olevansa vastuussa ympäristöstään.
Luonnon roskaaminen on väärin sekä muita luonnossa kävijöitä että eläinkuntaa ja ympäristön kasvillisuutta ja vesistöjä kohtaan. Vaikkei roskaamisesi kattaisi kuin yhden karkkipaperin tai purkkapallon on sekin jo periaatteessa alku suuremmalle uhalle ja ongelmalle. Mietihän jos kaikki muutkin lenkkeilijät ja retkeilijät heittäisivät oman roskansa luontoon. Jo kuukaudessa ympäristöön olisi kertynyt huima määrä jätettä – saati vuodessa.
Roskat eivät todellakaan ole osa luontoa. Ne sisältävät hurjasti luontoon kuulumattomia aineita ja yhdisteitä. Roskat eivät kovinkaan usein maadu, tai jos maatuvat niin äärettömän hitaasti.
Sorvasella käydessäni olen törmännyt tyhjiin mehutölkkeihin, ongenkoukkuihin, karkkipapereihin ja muihin sinne kuulumattomiin roskiin. Siksi tuli mieleen nostaa aihe esille, sillä se koskettaa kumminkin meitä kaikkia.
http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=696&lan=fi
http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=696&lan=fi
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
17. viikko
Joulu on vietetty, vuosi vaihtunut, loma pidetty ja flunssakiintiö podettu. Tänään palasin Sorvasen maisemiin jatkaakseni blogin pitoa. Katsotaan mitä kevät 2011 tuo tullessaan!
Puolenpäivän tienoolla ilmanpaine oli 1023,4 hPa, joka tarkoittaa että on korkeapaine. Jos ilmanpaine on yli 1030 hPa, se on hyvin korkea. Tänään siis ainakin Lahden yllä leijui selvä korkeapaineen alue.
Ilma aiheuttaa maanpinnalle paineen. Merenpinnan tasossa ilmanpaine on keskimäärin 1013 millibaaria (mbar). Ilmanpaine ei ole kaikkialla sama, joten syntyy ilmanpaine-eroja (aiheuttavat tuulen). Kun aurinko lämmittää maanpintaa, ilma sen yläpuolella lämpenee, siten laajenee, kevenee ja alkaa nousta ylöspäin. Näin ollen ilma poistuu alueelta ja ilmanpaine laskee normaalin (1013 mbar) alapuolelle – syntyy matalapaine. Kohonnut ilma siirtyy ylätuulina muualle uuden nousevan ilman tieltä. Kohotessaan ilma kuitenkin jäähtyy, sillä ylempänä maan lämpö ei enää pidä kohonnutta ilmaa lämpimänä. Siispä jäähtynyt ilma alkaa painua takaisin alas. Alueelle, jonne jäähtynyt, raskas ilma laskeutuu, ilmanpaine kasvaa eli sinne muodostuu korkeapaine (ilmanpaine siellä siis yli 1013 mbar). Matalapaine tuo mukanaan usein sateet, sillä lämmenneen ilman mukana taivaalle nousee myös vesihöyryä.
Talvella kaikkein kylmin sää koetaan korkeapaineen vallitessa. Silloin sää on myös usein selkeää. Matalapaine lauhduttaa pakkaset, mutta tilalle tulevat yleensä pilvet ja sateet. Toki korkeapaineessakin voi olla pilvistä, sillä asiaan vaikuttavat auringonsäteily ja ylempien ilmakerrosten fysikaalinen tila. Myös pinnanmuodostus kyseisellä alueella vaikuttaa vahvasti pilvisyyteen.
Kun kiipeää Sorvasen rannalta rinnettä ylös toiselta sivulta, on maisema hyvin erinäköinen.
Vuosi 2010: kuvakooste elokuusta joulukuuhun
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)